Sapphire

Larsenin sapphiren historiaa

Larsenin sapphiren historia alkaa Merle Larsenin tilalta Indianasta, Yhdysvalloista. Alkuvuodesta 1963 syntyi ensimmäinen sapphire - vaaleansininen chinchilla, jolla oli valkoinen vatsa. Laumassa edelleen jatkettu sisäsiitos tuotti lisää sapphireja, ja kahden seuraavan vuoden kuluttua eläinten koon ja terveyden taso oli noussut.

Jalostuksen myötä huomattiin, että väri oli resessiivinen mutaatio ja että se oli vaaleampi versio, eli diluutioväri, tavallisesta standardin harmaasta väristä. Sapphireja alettiin tuoda Britanniaan 1970-luvun alussa, vaikka ne olivatkin vielä verrattain heikkoja. Enemmistöllä oli terveysongelmia, kuten munuais- ja hammasvikoja, ja alttius turkinpurennalle. 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa Kanadasta tuotiin kourallinen sapphireja Fred Dugginsin toimesta ja tuo lauma muodostaa nykyisen sapphirekantamme kulmakiven. Kanadalaisten sapphiret eivät olleet yhtä hermostuneita, eivätkä olleet yhtä taipuvaisia sairauksille ja taudeille kuin Iso-Britannian linjat.

Etherdale-chinchillat keskittyvät pääasiassa sapphire-mutaatioon ja ovat kasvattaneet niitä vuodesta 1992 saaden myös jonkin verran menestystä.

Sapphiren genetiikkaa

Kuten aiemmin mainittiin, sapphire on tavallinen resessiivinen mutaatio, joten se näyttää täydellisen ilmiasunsa vain homotsygoottina (eli jos molemmilta vanhemmilta on tullut sapphire-geeni. Jos edes toiselta vanhemmalta ei tullut resessiivistä sapphire-geeniä, niin tuo ei-sapphire-geeni on ns. dominoiva alleeli ja peittää sapphiren alleen ulkonäössä). Heterotsygoottinen sapphire, tai "sapphiren kantaja", näyttää ulkoasultaan vanhempiensa väriä ja kantaa yhtä sapphire-geeniä. Mikäli tuo väri oli standard, chinchilla näyttää standardilta ja niin edelleen.

Taulukoissa 1, 2 ja 3 näytetään jälkeläisten mahdolliset värit, kun sapphire risteytetään homotsygoottisen standardin (taulukko 1) tai sapphire-geeniä kantavan standardin (taulukko 2) kanssa tai kun risteytetään kaksi sapphire-geeniä kantavaa (taulukko 3). Taulukosta 1 nähdään, että homotsygoottinen standard ei voi saada sapphire-jälkeläistä. Sen sijaan jos sapphiren kanssa paritetaankin heterotsygootti, on jälkeläisenä 50 % todennäköisyydellä sapphire, ks. taulukko 2.

Taulukoissa käytetään seuraavia lyhenteitä:

s = resessiivinen sapphire-geeni
S = dominoiva standard-geeni
ss = homotsygoottinen Larsenin sapphire
Ss = sapphire-geeniä kantava standard (heterotsygootti)
SS = homotsygoottinen standard

Taulukoissa sarakkeet vastaavat yhdeltä vanhemmalta saatua geeniä ja rivit taas toiselta tullutta geeniä.

Taulukko 1. Risteytystaulukko yhdistelmälle ss x SS

    s   s
S sS sS
S sS sS

Taulukko 2. Risteytystaulukko yhdistelmälle ss x Ss

   s   s
s ss ss
S sS sS

Taulukko 3. Risteytystaulukko yhdistelmälle Ss x Ss

   s   S
s ss sS
S sS SS

Sapphiren kasvattaminen

Sapphire on äärimmäisen haastava ja vaikea mutaatio kasvattaa. Tämä ei johdu monimutkaisesta genetiikasta tai alttiudesta sairauksille ja hermostuneisuudelle, vaan erityisesti niiden pienestä määrästä, korkeasta arvosta ja värin kasvattajien käyttämistä kehnoista kasvatustavoista. Vähäinen määrä on tehnyt niistä erittäin arvokkaita ja on kannustanut kasvattajia käyttämään sapphire x sapphire -yhdistelmiä saadakseen myytäväksi mahdollisimman paljon sapphire-eläimiä sen sijaan, että keskityttäisiin kehittämään sitä mutaationa.

Korkealaatuisten sapphireiden kasvattamisessa tulee muistaa useita asioita. Sapphire on hyvin hailakka ja vaalea diluutioväri, joka tapaa näyttää siniseltä. On hyvin helppoa tehdä sapphiresta samea ja eloton väri parittamalla niitä sameiden ja ei-puhtaiden chinchillojen kanssa, joten tätä tulee välttää hinnalla millä hyvänsä. Ei pidä koskaan olettaa, että sapphire on automaattisesti sininen ja puhdas eläin, sillä tätä ne eivät aina ole, ja tällöin ne näyttävät erittäin heikkotasoisilta, keskitummilta standardeilta.

Koska sapphire on resessiivinen mutaatio, niiden kasvatus on haastavaa, sillä niitä tulee aina parittaa sapphire-sukuisille eläimille, jotta haettu väri säilytetään.

Sapphireilla on myös taipumus pieneen kokoon ja karvan pehmeään laatuun. Näin ei tarvitse olla, mikäli kasvatuksessa käytetään parhaita mahdollisia standardeja ja vain parhaat sapphiren kantajat valitaan kasvatettaviin linjoihin. Yhdistämällä sapphireille parhaita standardejamme, olemme onnistuneet tuottamaan suurikokoisia, limppumaisia (erinomainen muoto) ja hyväturkkisia sapphiren kantajia, jotka olemme yhdistäneet edelleen saaden sapphireja.

Joku voisi väittää sapphiren kantajan yhdistämisen toiselle sapphiren kantajalle olevan tuhlausta, sillä tästä yhdistelmästä syntyvistä poikasista 3/4 ei ole sapphireja ja 1/3 standard-ulkomuodon omaavista poikasista ei edes kanna sapphirea. Olen todennut väitteen vääräksi, sillä mikäli tällaisesta yhdistelmästä syntyviä naaraita, joita nimitämme "mahdollisiksi sapphiren kantajiksi" paritetaan sapphire-uroksille, useiden sukupolvien myötä niiden "kantajuus" varmistuu ja kaikki poikaset tällaisesta yhdistelmästä ovat varmasti sapphiren kantajia johtuen sukulaissuhteesta sapphire-urokseen.

Kokemuksemme ovat osoittaneet, että yksi sapphire-geeni, eli sapphiren kantaja, tapaa vaalentaa chinchillan väritystä, oli se sitten standard tai jokin muu väri, vähentäen väriastetta tummasta tai erittäin tummasta keskitummaan tai hieman tätä vaaleampaan. Vuosien aikana olemme todenneet, että vain tuottamamme keskitummat standardit kantavat sapphirea ja nämä on tuotettu yhdistämällä sapphireja parhaimmille standardeillemme, jotka yleensä ovat tummia tai erittäin tummia.

Sapphiren näyttelyttäminen

Saadaksesi hyviä arvioita sapphireillesi, on välttämätöntä, että kasvatusmenetelmät ja -taidot ovat kunnossa varmistaaksesi, että sapphire on parhaassa turkissaan, sekä puhdas ja terve. Kuten minkä tahansa muun chinchillan näyttelyttämisessä, sapphiren tulee olla hyvin kammattu ja esitetty parhaassa turkissaan.

Tuomari etsii kaunista vaaleansinertävää kiiltoa joka kulmasta, sekä kristallinkirkasta, valkoista vatsaa. Hunnutus on sapphirella normaalisti erittäin hyvä, mutta myös koko ja muoto otetaan huomioon, sillä Iso-Britannian linjoilla on taipumus costina-muotoon (kauttaaltaan kapea muoto) ja pieneen kokoon.

Voitimme hiljattain Parhaan Nuoren Mutaation palkinnon (toiseksi paras eläin kaikista 4-7-kuisista mutaatioista) kansainvälisissä vuoden 2004 NCS-kisoissa nuorella sapphire-naaraallamme, EDN068, joka oli lähestulkoon parhaassa mahdollisessa kunnossa ja turkissa tuona päivänä.

Voitimme myös Best In Show -palkinnon eläimellä EDP035 NCS-kisoissa Länsi-Midlandsin kunnassa 24.10.2004. Tämä on paras sapphiren voittama palkinto Britannian näyttelyissä.

Yhdistelmämutaatiot

Larsenin sapphire on mutaatio, joka on yleisesti heikointa laatua olevien näyttelytasoisten mutaatioiden joukossa. Onneksi siitä on hyvin vähän mutaatioyhdistelmiä, mikä tarkoittaa sitä, että kasvattajat tapaavat keskittyä mahdollisimman hyvien sapphireiden ja sapphire velvetien (Iso-Britanniassa Royal Blue) tuottamiseen. Alapuolelle on listattu muutamia väriyhdistelmiä:

Black velvet + sapphire
(Br. Royal Blue, Am. Royale tai TOV sapphire)
Sapphire velvet on syvän tumma chinchilla, jonka aluskarva vaalenee sapphireksi samoin, kuin black velvetin hunnutus vaalenee kohti valkoista vatsaa. Se on tärkein sapphire-mutaatio ja moni uskoo sen olevan hienoimman värinen chinchillamutaatio. Britannian näyttelypöydillä yhdistelmää nähdään vain harvoin.

Beige + sapphire
(Br. Beige-sapphire)
Todennäköisesti se muistuttaa vaaleaa ja sinertävää beigeä chinchillaa, joten se arvioitaisiin beige-luokassa. Tällä eläimellä uskotaan olevan alempi turkinlaatu verrattuna muihin beigeihin, joita ei ole paritettu sapphireille. Britanniassa näyttelyissä yhdistelmää ei ole nähty.

Wilson white + sapphire
(Br. ja Am. White-sapphire)
Todennäköisesti se muistuttaa sinertävää valkoista chinchillaa, mutta sillä olisi luultavasti todella huono turkinlaatu näiden kahden mutaation yhdistämisen vuoksi. Britanniassa näyttelyissä yhdistelmää ei ole nähty.

Charcoal + sapphire
(Br. Char-sapphire tai Solid-sapphire, Am. Solid-sapphire tai sapphire wrap)
On vaikea keksiä hyvää syytä yhdistää näitä kahta heikkoa, resessiivistä mutaatiota, mutta voisi kuvitella tuloksen olevan mattainen tumma sapphire tai kauttaaltaan mattaisen sapphire velvetin värinen chichilla, myös vatsasta. Chinchillalla olisi todennäköisesti erittäin huono turkinlaatu kahden resessiivisen mutaation yhdistämisen vuoksi. Tätäkään yhdistelmää ei ole Britannian näyttelypöydillä nähty.

Ebony + sapphire
(Br. Solid-sapphire, Am. Solid-sapphire tai Sapphire wrap)
Yhdistelmä sapphiresta ja ebonystä, kahdesta heikoimmasta chinchillamutaatiosta, muistuttaisi erittäin tummaa sapphire velvetiä kauttaaltaan. Eläimellä olisi todennäköisesti erittäin heikko turkinlaatu resessiivisen sapphiren ja heikkolaatuisen ja vaikeasti jalostettavan ebonyn yhdistämisen vuoksi. Britanniassa näyttelyissä yhdistelmää ei ole nähty.

Violet + sapphire
(Br. Violet-sapphire, Am. Violet-sapphire?)
Yhdistelmä sapphiresta ja violetista, kahdesta resessiivisestä mutaatiosta, joilla molemmilla tiedetään olevan "vaalentavat" geenit, muistuttaa joko vaaleaa, sinertävää violettia tai violetin hunnutuksen omaavaa sapphirea - tai täysin uutta mutaatiota, jota ei vielä ole nähty. Arvaus on, että se näyttäisi vaaleansiniseltä violetilta ja jota voisi olla vaikea erottaa tavallisesta, vaaleasta vio-
letista. Mikäli näin olisi, Violet-Sapphire arvosteltaisiin todennäköisesti Violet-luokassa ja sillä olisi hyvin heikko turkinlaatu kahden resessiivisen mutaation yhdistämisen vuoksi.

Artikkeli on käännetty kirjoittajan luvalla ja käsittelee pääasiassa Iso-Britannian sapphirekannan historiaa. Artikkeli on kirjoitettu useampi vuosi sitten, jolloin sapphiren yhdistelmämutaatiot (mm. Blue diamond) eivät vielä olleet yleisessä tiedossa. Kursivoidut tekstit ovat itse lisättyjä selvennöksiä. Kiitos kommenteista Niina Bambergille.

Alkuperäinen kirjoittaja: Eddie Crutchley
Lähde (myös kuvat): https://www.edchinchillas.co.uk
Kääntäjä: Hanna Puronaho
Julkaistu Chinchilla-lehdessä 3/09